HelsinginJudoSportin Faye Njie on lunastanut paikkansa Rio de Janeiron Olympialaisiin.

 

Faye Njie on kulkenut pitkän matkan urheilijana siitä kun hän 1.2 2004 otteli ensimmäisen kerran 32.9 kg:ssa saavuttaen heti ensimmäisissä kisoissaan sarjavoiton. Sen jälkeen on tatamia kulutettu ahkerasti yli kaksitoista vuotta eikä turhaan. Jokaisen urheilijan unelma on käymässä toteen Fayen kohdalla, kun pääsylippu Olympialaisiin tuli todeksi.

 

Faye otteli ensimmäisen Olympiakarsintaottelunsa Englannin Glasgowssa 10.10 2015. Sen jälkeen Faye otteli puolen vuoden aikana kahdeksassa karsintaturnauksessa, joista kolme oli European openeita, kaksi African openia, kaksi Pan American openia ja yhdet African mestaruuskisat, saavuttaen niistä kuudessa 13 otteluvoittoa, kaksi seitsemättä ja kaksi viidettä sijaa, saalistaen yhteensä 156 Olympiakarsintapistettä.

 

Fayen suoritusta voidaan pitää todella hyvänä, sillä hän oli poissa kovista karsintaturnauksista yli puolitoista vuotta. 2014 hänen ei annettu edustaa Suomea ja Gambian kansalaisuuden hän sai vasta 2015 tammikuussa. Gambia sai IJF:n jäsenyyden vasta syksyllä 2015, joten arvokas kilpailukokemus ja itsevarmuuden kehitys oli nollassa noin puolentoista vuoden ajan. Muutamien karsintakisojen jälkeen Faye otti jo yksittäisiä otteluvoittoja ja pian alkoi tulemaan sijoituksiakin ja sitä myöten tärkeitä Olympiapisteitä.

 

Valoitan hieman edustuksenvaihtoon johtaneita asioita ja myös ulkopuolisille hieman infoa Suomalaisen urheiluliiton toiminnasta, ettei tulisi liian pitkää tarinaa niin kirjoitan vain pienen pintaraapaisun asioista.

 

Julkisuudessa on liikkunut jos jonkinlaisia väitteitä/luuloja HJSportin valmentajien ja Liiton valmentajien välisistä ”riidoista”. Tässä hiukan faktaa siitä miten asiat ovat menneet. Toivomme, että vaikka jonkun maailmankatsomukseen ei Gambiat eikä Italiat mahdu, niin osaisivat silti arvostaa näkemystämme jossa urheilija on keskiössä.

 

2013 vuoden lopulla Judoliiton Toiminnanjohtaja toi silloisen Päävalmentajan keskustelemaan kanssamme. Päävalmentajan viesti oli, että kun harjoittelette tietyissä paikoissa viikolla, määrättyinä lauantaina jossain ja kuukausittain ev-leireillä niin voitte edustaa Suomea, muuten ette.

Nämä asiat toki tiesimme, sillä niitä oli valmennusvaliokunta ja A-junioreiden Päävalmentaja ajanut jo vuosia. Nyt listaan oli lisätty ainoastaan tehostamislauantait, jotka olivat kuulemma todella upea juttu ja lähes välttämättömyys urheilijan uralla. Nyt en ole enää kuullut, että niitä järjestettäisiin. Hiukan saimme tingittyä vaatimuksista, torstain harjoituksessa ei olisi tarvinnut käydä, mutta joka tapauksessa kyse oli ehtojen sanelusta ei keskustelusta.

 

Vaikka kuinka yritimme perustella kantaamme, josta olimme keskustelleet jo tunteja nykyisenkin Päävalmentajan kanssa ja vaikka entinen Päävalmentaja oli monissa asioissa samaa mieltä, hän ei suostunut tai pystynyt muuttamaan ehtojaan. Jos olisimme tehneet Liiton valmennussuunnitelman mukaan, se olisi romuttanut koko oman valmennussysteemimme, johon olimme koko tiimi todella tyytyväisiä, sekä tuloksiin että harjoittelun tasoon.

 

Urheilijamme olisi otettu maajoukkueeseen, kuten kaikki muutkin judokat Suomesta, jos vain olisimme harjoitelleet kaikkien kanssa yhdessä aina kun käskettiin.Tämä ei ihan pitänyt paikkaansa, koska tiesimme, että muut urheilijat jättivät väliin ev-leirejä ja muita harjoituksia milloin mihinkin flunssaan vedoten. Näin meitäkin neuvottiin tekemään. “Sanotte vaan, että juu me tehdään niin kuin Liitto haluaa ja sitten käytte muutamilla leireillä vuodessa ja kaikki ovat tyytyväisiä”.

Tämä ei mielestämme olisi ollut oikein. Emme viitsi tämän kaltaista pelleilyä harrastaa ja tiesimme, että se saattaisi kostautua joskus edustuspaikkoja jaettaessa, tälläkin hetkellä Suomen lupaavimpiin kuuluva judoka ei saa edustaa koska oli liian rehellinen. Myös me sanoimme Päävalmentajalle asiat suoraan ilman valehtelua.

Sanoimme Päävalmentajalle myös, että jos hän haluaa yhteistyötä ja nähdä meitä treeneissä, voimme ajaa vaikka joka perjantai Tampereelle harjoittelemaan. Hän sanoi meille, ettei hän tiedä milloin Tampereella treenataan, hän asuu Barcelonassa, jossa hänellä on omat valmennettavat. Tätä ihmetellen kysyimme Päävalmentajalta, että eikö hän olekaan ev-leireillä ja tehostamislauantaissa vetämässä harjoituksia. Päävalmentaja totesi ettei hän ihan kaikkiin ehdi, koska hän asuu Barcelonassa. Mielestämme judoväelle on annettu erilainen kuva asioista.

 

Tämä muistuttaa kovasti episodia 2011 kun Liiton valmentajat ja nykyinen puheenjohtaja pyysivät HJSportin valmentajat palaveriin ja ilmoittivat, että yhteisharjoitukset jatkuisivat tästä eteenpäin Maunulan sijaan silloisen Budosportin tiloissa keskiviikkoisin. Meille vakuutettiin, että edelleenkään harjoitus ei maksa mitään vaan Liitto hoitaa maksut. Valmentajamme kysyivät, että jos tila on maksullinen, kuinka käy jos joku maksaa enemmän, silloin ei ole enää paikkaa yhteistreeneille kun Maunula on menetetty. Turha huoli kuulemma. Muistaakseni noin kuukauden kuluttua oli tilanne edessä, että harjoitukset jouduttiin siirtämään tiistaille. Brassijujutsukat maksoivat enemmän.

 Meitä tämä ei enää koskenut koska ensimmäisten keskiviikkoharjoitusten jälkeen meille ilmoitettiin, että harjoitukset maksaa 160e vuodessa.

Emme ajatelleet maksaa yksistä treeneistä viikossa samaa kuin silloinen jäsenmaksumme oli vuodessa, varsinkin kun olimme varanneet Maunulan vuoron ilmaiseksi kaikille.

 

Kysyimme Päävalmentajalta, kuten olimme aiempina vuosina myös A-junioreiden Päävalmentajalta kysyneet, että jos valmennus siirtyy pääasiassa Liiton haltuun, eikä henk.koht.valmentaja saa päättää koko viikon ohjelmasta, niin kuinka vastuukysymykset hoidetaan?

Kuka on vastuussa urheilijasta?  Päävalmentajat kieltäytyivät kaikesta vastuusta, vastuu olisi edelleen henk.koht.valmentajilla.

Ymmärrämme että kun suurin osa valmentajista valmentaa etänä muutenkin, laittamalla ainoastaan nimensä listaan kun kysytään henk.koht. valmentajaa, niin heille on luultavasti vain hyvä, että joku muu hoitaa asian. Sellaista asiaa kuin vastuunkanto ei ole tiedetty valmennukseen kuuluvaksi asiaksi. Poikien valmentajat ovat olleet käytännöllisesti katsoen joka harjoituksissa mukana aamuin illoin, vuosikausien ajan, jopa sairaana.

Tämä mielestämme kuulosti siltä, että urheilijamme olisi uhrattava jonkun isomman päämäärän eteen, yhteisen hyvän, yhteisen päämäärän, Olympiakullan. Kukaan ei halunnut ottaa vastuuta jos projekti epäonnistuu, ainoastaan onnistumisten sattuessa löytyisi vastuunkantajia.

Kuten nyt on julkisuudessa kerrottu Faye Njiestä, “Mäkelänrinteen urheilukoulun kasvattina”. Joten päätöksemme oli, vaikkakin erittäin ikävä, mutta loppujen lopuksi myös helppo tehdä.

 

 

Urheilijoillamme oli mahdollisuus edustaa toistakin maata, päätimme, että yritämme jatkaa poikien uraa ja päästä mahdollisimman pitkälle, niin kauan kuin pojat tahtoisivat itse jatkaa. Renen kohdalla se tarkoittaa hiukan kovempaa tietä. Italiaa ei helposti pääse arvokisoihin edustamaan missään painoluokassa. Mutta vaikka ei pääsisikään, niin ainakin on annettu yrittää. Fayen kohdalla päätöksen järkevyys tuli näytettyä toteen nopeammin kuin kuvittelimmekaan. Kun teimme päätöstä, mietimme myös paljon sitä, että vaikka pojat saisivat hankittua edustuspaikan Suomelle, niin saisivatko he silti edustaa vai menisikö heidän paikaltaan joku muu, joku Liiton suosiossa oleva urheilija. Näinhän painiliittokin yritti tehdä Lontoossa 60 kiloisissa. Olemme saaneet sitäkin maistaa jokaisen pojan kohdalla, kun Liitolla on siihen mahdollisuus ollut, esim Rene oli Tanskassa pronssilla PM kisoissa ensimmäisen vuoden c-junnuna, seuraavana vuonna Vantaan PM kisoihin ei annettu osallistua alhaisen ikänsä vuoksi, ei voinut kuulemma mitenkään joustaa asiassa.

 

Jokainen, joka ymmärtää yksilöurheilun päälle, tajuaa, että yksilöurheilussa ei ole mitään muuta tapaa henk.koht.valmentajalla valmentaa kuin urheilijan etu edellä. Huipulle pyrkivän nuoren kannattaa miettiä tarkkaan, minkä tasoisessa seurassa randorinsa ottaa. Olet juuri niin hyvä kuin parhaat randorivastustajasi.Parhaat vuodet oppia sulaa yllättävän nopeasti alta pois.

 

 

Julkisuudessa paljon puhutusta ”riidasta” voi todellakin puhua heittomerkein. Meille saneltiin ehdot. 

Olemme tyytyneet Liiton ratkaisuun, emme toki nurkumatta, emmekä asiasta valittamatta, mutta siihen meillä on mielestäni oikeus. Olemme kritisoineet sitä, että Judoliiton päätöksellä on yritetty torpata poikien ja valmentajien vuosien uurastus ja työ täysin tunteettomasti ja ajattelematta ollenkaan nuoria urheilijoita.Kolmesta kaksi jaksoi vielä jatkaa ja suunnata muille maille.

Sekään ei riittänyt. Liitto yritti vielä torpedoida Fayen ja Renen uraa lähettämällä ADT:n kaksi kertaa kotikäynnille, ennen 2013 EM kisoja ja juuri ennen edustuksen vaihtoa, vaikka pojat eivät olleet kisanneet eivätkä osallistuneet maajoukkue toimintaan vuoteen. Tämä oli mielestämme tökeryydessään ala-arvoista toimintaa. Tämäkin asia on yritetty kieltää, valitettavasti allekirjoittanut näki ADT:n papereissa testien tilaajan nimen

 

Me olimme hyväksyneet osamme, eikö Liittokin voisi hyväksyä sitä. Olisimme joutuneet luopumaan tehokkaaksi todetuista Tallinnan randoritreeneistä, olimme käyneet siellä jo vuodesta 2010. Tallinna oli osoittautunut loistavaksi paikaksi harjoitella. Myös A-junioreiden Päävalmentaja  oli sitä mieltä, että meidän kannattaa käydä Tallinnassa tiistaisin, mikä oli ristiriidassa meille annettuihin ukaaseihin nähden. Tiistaina yhteisharjoitukset tai et edusta”. 

Kun aloimme käymään Tallinnassa harjoittelemassa tiistaisin meidät teilattiin ja haukuttiin täysin lyttyyn. Silloin olisi mukaamme halunnut tulla muitakin pääkaupunkiseudun maajoukkue judokoita, emme uskaltaneet heitä ottaa, ettei meidän olisi luultu sabotoivan tahallaan Liiton valmennustoimintaa.

 

Tämä taival poikien rinnalla on ollut aivan uskomaton, emme ole saaneet harjoitella ilman ulkopuolisten puuttumista asioihimme hetkeäkään. Kuka haukkumalla, kuka neuvomalla,  kuka vähättelemällä, kaikilla mahdollisilla tavoilla, paitsi kehumalla. Jopa saliamme on yritetty saada lopettamaan ,yrittämällä uuden naapurijudoseuran toimesta viedä vuokralaiset meiltä, mikään temppu ei ole ollut liian alhainen.

Judoliiton omassa lehdessä ( 3nro 2014) pojat toivotettiin nimettömässä artikkelissa painumaan ”vittuun”, sanan tilalle oli laitettu korrektimmin Vanuatu.

Olemme monesti miettineet, kuinka hyviä pojat olisiva jos olisivat saaneet kannustusta, kehuja ja muuta positiivista yllensä. Tai edes harjoitella rauhassa.

 

Nykyinen Päävalmentaja kuten hallituksen puheenjohtajakin ovat lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa kertoneet, että Fayella ei olisi ollut mitään mahdollisuutta Suomen ykköstä vastaan omassa painoluokassaan. Eikä hän olisi heidän mielestään mitenkään voinut päästä Euroopan karsintasysteemin kautta Olympialaisiin. Kun ottaa huomioon, että Liiton tavoitteena on Olympiakulta, niin pidän kommentteja vähintäänkin omituisina. Puheenjohtajamme viisaana miehenä perui puheensa poistamalla kommenttinsa somesta. Päävalmentajan puheita ei voi enää perua, koska ne on julkaistu Ylen urheilusivulla ja iltapäivälehdessä. Nykyinen Päävalmentaja myönsi kuitenkin, ettei tiennyt, että suurin osa hänen sanomisistaan ei pitänytkään paikkaansa ja että itse asiassa Faye on se joka on voittanut poikien viimeksi kohdatessa.

 

Nykyinen Päävalmentaja sekä valmennusvaliokunta Puheenjohtajansa välityksellä ovat  kertoneet meille, etteivät he ole tietoisia meiltä vaadituista asioista, ne olivat edellisen Päävalmentajan aikana tehtyjä päätöksiä. Valmennusvaliokunta taitaa olla suurelta osin sama ja nykyinen Päävalmentaja oli apuvalmentajana tuolloin. Kuulostaa siltä, että ainoat, jotka seisovat sanojensa ja tekojensa takana ovat Helsingin JudoSportin urheilijat ja valmentajat.

Olemme aina pyrkineet siihen, että tehdään ensin ja kehutaan vasta sitten. Ei aseteta pojille liian kovia tavoitteita, kuten Olympiakulta, ettei tarvitse myöhemmin selitellä miksei sitä mitalia nyt siellä kaapissa roikukkaan, ja ettei me nyt sitä sillai oikeasti tarkoitettukkaan.

 

Koko tästä jupakasta huolimatta on upeaa, että judokat ovat pysyneet poikien ystävinä. Pääkaupunkiseudun judokat käyvät mielellään harjoittelemassa HJSportissa ja tukea ja kaveruutta on löytynyt aina kun pojat ovat kohdanneet maailmalla maajoukkueen judokoita.  Yhteinen hikilammikko vuosien ajan yhdistää kummasti.

 

Helsingin JudoSport

Diego Villanello